Tämä on se sunnuntai ennen Joulua, kun ns. joulumasennus josta kärsin vuosittain, saa huippunsa, enkä voi tehdä muuta kuin juoda olutta, ja jääteetä karahvista (melankolisen tunnelman ylläpitämiseksi, [viski on loppu]). Yhdistettynä lounaana, päivällisenä ja iltapalana toimi taloudellisista syistä purkillinen tonnikalaa, jonka syötyäni, minulla ei tosiaankaan ollut jäljellä muuta, kuin tölkki tuota kirottua Jouluolutta ja tietysti jääteetä. Karahvissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti